Näky

Kävelen rannalla. Vieressä jäätikkö, joka on sulamassa vedeksi. On jo valoisa ilta. Näen vaaleanpunaisia pilviä, jotka häviävät aurinhon lasketessa. Sumu nousee ja peittää näkymän vastarannalle . Kevätilta osaa olla kaunis. Olen yksin. Haluaisin kävellä jäällä viimeisen kerran, ennenkuin se vaihtuu soutelemiseksi tuttujen luo saareen. Otan riskin. Kävelen varovasti noin. 10cm jäällä. Katson sumua. Siitä tulee mieleen hattara. Auringosta näkyy enää vain keltainen juova taivaalla. Kävelen hitaasti ja varoen. En halua pudota jääkylmään veteen. Sumu sakenee, mutta näen silti jalkani. Kävelen varoen. Yhtäkkiä kuulen askeleita. Katsahdan eteeni. Ei mitään. Taisin kuulla harhoja. Kops kops kops. Taas. Vilkuilen tällakertas ympärilleni. Ei taaskaan mitään. Rauhoitun. Ehkä kuulen omiani. Kops kops kops. En sittenkään. Alan jo hermostua. Kuka pilailee kanssani!? Vilkuilen ympärilleni suuttuneena. Kops kops kops. - Lopeta! huudan kyllästyneenä. Yhtäkkiä näen edessäni hahmon, josta en huomaa paljoa, sillä se on lähes kokonaan sumun peitossa. Näen vain laihan jalan, jossa on sileät varpaankynnet. Huh! Eikö häntä palella?! Kysyn: - Hei. Totah... Eikö sulla oo kylmä, kun sul ei oo sukkia... eikä ees kenkiä. Etkai sä haluu mitää keuhkotautia? Yhtäkkiä näin hahmon selvemmin. Se oli kauhean laiha. Sen vaaleat hiukset olivat ohuina suikaleina kasvoilla. Sen kasvot olivat kauheat. Silmät olivat suuret ja niiden alla olevat luomet olivat tummat. Sillä oli päällä pitkä valkea yöpaita. Hahmo oli surumielinen, mutta pelottava. Sitten se katosi.