Monet ihmiset ovat kylmiä. Ajattelevat aina vain itseään ja haluavat kaiken, minkä näkevät. He ovat toisia kohtaan kylmiä ja katsovat mielummin peiliin, kuin muiden silmiin. He tuskin näkevät apua tarvitsevaa, mutta itse teettävät muilla kaiken kiittämättä. Oli kuitenkin olemassa eräs lempeä ihminen. Hän oli hyvin älykäs ja erittäin kaunis. Hän ruokki aina lintuja leivänmuruilla, hoivasi kissanpentuja kuin koiravanhuksia. Kaikkia eläimiä. Ei ikinä ollut toisia kohtaan itsekäs, vaan ystävällinen. Hän puhui aina suoraan, muttei tylysti. Joka kerta kuullessaan salaisuuden piti sen. Hänen nimensä oli Rosemary Mayer. Rosemary kävi usein hyvän ystävänsä Thiyun (huom. Tällä kertaa y-kirjain lausutaan j:nä). Thiyulla oli kaksi siskoa ja lemmikkihamsteri. He tulivat kaikki toimeen, vaikka Thiyu sisarineen olikin kaukaa muuttanut. He pelasivat yhdessä pelejä ja pitivät hauskaa. He juhlivat halloweentä ja joulua ja askartelivat niihin koristeita. Eräänä päivänä lähistölle muutti uusia tyttöjä, jotka TODELLA tarkkoja siitä, minkälaiset vaatteet pitää olla ja muusta sellaisesta. He tulivat kateellisiksi kauniille Rosemarylle, joka veti kaikkia puoleensa. Heitä harmitti, kun olivat itse rumia ja heidän luonteensa oli tahriintunut jo kauan sitten. Nämä tytöt alkoivat vihata Rosemarya. Aluksi he olivat, kuin häntä ei olisikaan ja juorusivat keskenään. Lähistölle muutti lisää heidän ikäisiään ihmisiä, jotka he saivat keploteltua puolelleen. He vääristelivät kuvaa Rosemarysta ja olivat tyytyväisiä kun kaikki uskoivat sen. Thiyu oli heikko ihminen, jota oli koeteltu paljon, se oli varmaan asia josta hän ei ikinä kertonut. Hän yritti keksiä ratkaisua tilanteeseen. Thiyu ei halunnut joutua myös ongelmiin. Hän yritti olla molempien puolella. Hän halusi olla Rosemaryn ystävä, muttei kestänyt mulkaisevia katseita. Rosemary jäi yksin. Kukaan ei puhunut tälle, eikä Thiyu tukenut häntä, vaan vältteli. Rosemary heikkeni päivä päivältä. Hän alkoi uskoa pahoja sanoja jotka hänestä sanottiin: ruma, typerä, lapsellinen, tylsä ja muuta ilkeää. Rosemary ei ollut enää oma itsensä, vaan joku muu, synkkä ja epävarma olento. Kului vuosi. Kukaan ei juhlinut hänen kanssaan. Toinen. Rosemarysta tuli kehonsa vanki. Hän halusi päästä pois, mutta ei päässyt. Oli vain synkkä varjo, joka käveli vain eksyneenä jossain. Kerran Rosemary tapasi erään ihmisen, joka kerrankin jutteli hänelle. Rosemary puhui silloin todella vähän ja arasti, koska oli tottunut olemaan "tuomittu" yksinäisyyteen. Hän huomasi ettei olekaan sitä, mitä ne ilkiöt väittivät ja muuttui jälleen iloiseksi. Hän tutustui tähän ihmiseen, joka esittäytyi Monaksi.Mona esitteli hänet ystävilleen Erinalle, Nightmarelle ja Justinélle. Rosemary tuli toimeeen hyvin Justinén kanssa. Häntä kuitenkin pelotti menneisyys, joka oli riepotellut häntä. Hänestä tavallaan huomasi sen, mutta ei suostunut kertomaan mitään. Rosemarya pelotti paljon. Kerran hän kuuli ystäviensä juttelevan hänestä. He ihmettelivät, miksei hän ole kertonut mikä häntä vaivaa, sillä se oli selvää että hänellä ei ollut kaikki muumit laaksossa (tai no jotain sinne päin). Rosemarya pelotti kovasti. Hänen menneisyydrn traumat vapautuivat hänen mieleensä. Hänen mieleensä muistui Thiyun hylkääminen ja kaikki ne ilkeät sanat, jota hänestä oli sanottu. Hän juoksi itkien kotiin ja pysyi siellä. Hän ei mennyt ulos. Eikä syönyt tai ylipäätään tehnyt mitään. Oli vain. Ei puhunut, ynähteli vain kunnes sekin loppui. Rosemary oli vain yhdessä kohdin ja katsoi tyhjyyteen. Muut ihmettelivät mitä hänelle oli käynyt. He kävivät Rosemaryn kotona ja järkyittyivät nähdessään hänet täysin apaattisena. He yrittivät ja yrittivät herättää hänet kehostaan. Heillä oli häntä ikävä. Rosemary oli toisinaan ihan mukava ja kiltti kun oli unohtanut traumansa hetkeksi. Rosemary tarvitsi aikaa palatakseen... Thiyu palasi osa-aika työstään. Hän oli nyt 20-vuotta. Hän opiskeli lääkäriksi. Thiyu käveli kaupungilla, kunnes päätti mennä erääseen halpaan kahvilaan, jossa pienipalkkainen opiskelija pystyi käymään. Hänen viereensä istui hänen ikäisensä näköinen nainen, jossa oli jotain tuttua.
- Eihän tämä paikka ole varattu? hän kysyi ystävällisesti.
- Ei, Thiyu vastasi. Hän mietti hetken kunnes kysyi: - Anteeksi, mutta mikä teidän nimenne on?
- Ai minunko? Nainen vastasi. - Minä olen Rosemary Mayer. Vaikutat todella mukavalta. Haluasin tietää sinusta lisää.
Joo tällasta tällä kertaa... Vähän satumainen tarina kiusaamisesta. Kommentoihan mitä tykkäsit.
