sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tarina nimeltä Rosemary

Monet ihmiset ovat kylmiä. Ajattelevat aina vain itseään ja haluavat kaiken, minkä näkevät. He ovat toisia kohtaan kylmiä ja katsovat mielummin peiliin, kuin muiden silmiin. He tuskin näkevät apua tarvitsevaa, mutta itse teettävät muilla kaiken kiittämättä. Oli kuitenkin olemassa eräs lempeä ihminen. Hän oli hyvin älykäs ja erittäin kaunis. Hän ruokki aina lintuja leivänmuruilla, hoivasi kissanpentuja kuin koiravanhuksia. Kaikkia eläimiä. Ei ikinä ollut toisia kohtaan itsekäs, vaan ystävällinen. Hän puhui aina suoraan, muttei tylysti. Joka kerta kuullessaan salaisuuden piti sen. Hänen nimensä oli Rosemary Mayer. Rosemary kävi usein hyvän ystävänsä Thiyun (huom. Tällä kertaa y-kirjain lausutaan j:nä). Thiyulla oli kaksi siskoa ja lemmikkihamsteri. He tulivat kaikki toimeen, vaikka Thiyu sisarineen olikin kaukaa muuttanut. He pelasivat yhdessä pelejä ja pitivät hauskaa. He juhlivat halloweentä ja joulua ja askartelivat niihin koristeita. Eräänä päivänä lähistölle muutti uusia tyttöjä, jotka TODELLA tarkkoja siitä, minkälaiset vaatteet pitää olla ja muusta sellaisesta. He tulivat kateellisiksi kauniille Rosemarylle, joka veti kaikkia puoleensa. Heitä harmitti, kun olivat itse rumia ja heidän luonteensa oli tahriintunut jo kauan sitten. Nämä tytöt alkoivat vihata Rosemarya. Aluksi he olivat, kuin häntä ei olisikaan ja juorusivat keskenään. Lähistölle muutti lisää heidän ikäisiään ihmisiä, jotka he saivat keploteltua puolelleen. He vääristelivät kuvaa Rosemarysta ja olivat tyytyväisiä kun kaikki uskoivat sen. Thiyu oli heikko ihminen, jota oli koeteltu paljon, se oli varmaan asia josta hän ei ikinä kertonut. Hän yritti keksiä ratkaisua tilanteeseen. Thiyu ei halunnut joutua myös ongelmiin. Hän yritti olla molempien puolella. Hän halusi olla Rosemaryn ystävä, muttei kestänyt mulkaisevia katseita. Rosemary jäi yksin. Kukaan ei puhunut tälle, eikä Thiyu tukenut häntä, vaan vältteli. Rosemary heikkeni päivä päivältä. Hän alkoi uskoa pahoja sanoja jotka hänestä sanottiin: ruma, typerä, lapsellinen, tylsä ja muuta ilkeää. Rosemary ei ollut enää oma itsensä, vaan joku muu, synkkä ja epävarma olento. Kului vuosi. Kukaan ei juhlinut hänen kanssaan. Toinen. Rosemarysta tuli kehonsa vanki. Hän halusi päästä pois, mutta ei päässyt. Oli vain synkkä varjo, joka käveli vain eksyneenä jossain. Kerran Rosemary tapasi erään ihmisen, joka kerrankin jutteli hänelle. Rosemary puhui silloin todella vähän ja arasti, koska oli tottunut olemaan "tuomittu" yksinäisyyteen. Hän huomasi ettei olekaan sitä, mitä ne ilkiöt väittivät ja muuttui jälleen iloiseksi. Hän tutustui tähän ihmiseen, joka esittäytyi Monaksi.Mona esitteli hänet ystävilleen Erinalle, Nightmarelle ja Justinélle. Rosemary tuli toimeeen hyvin Justinén kanssa. Häntä kuitenkin pelotti menneisyys, joka oli riepotellut häntä. Hänestä tavallaan huomasi sen, mutta ei suostunut kertomaan mitään. Rosemarya pelotti paljon. Kerran hän kuuli ystäviensä juttelevan hänestä. He ihmettelivät, miksei hän ole kertonut mikä häntä vaivaa, sillä se oli selvää että hänellä ei ollut kaikki muumit laaksossa (tai no jotain sinne päin). Rosemarya pelotti kovasti. Hänen menneisyydrn traumat vapautuivat hänen mieleensä. Hänen mieleensä muistui Thiyun hylkääminen ja kaikki ne ilkeät sanat, jota hänestä oli sanottu. Hän juoksi itkien kotiin ja pysyi siellä. Hän ei mennyt ulos. Eikä syönyt tai ylipäätään tehnyt mitään. Oli vain. Ei puhunut, ynähteli vain kunnes sekin loppui. Rosemary oli vain yhdessä kohdin ja katsoi tyhjyyteen. Muut ihmettelivät mitä hänelle oli käynyt. He kävivät Rosemaryn kotona ja järkyittyivät nähdessään hänet täysin apaattisena. He yrittivät ja yrittivät herättää hänet kehostaan. Heillä oli häntä ikävä. Rosemary oli toisinaan ihan mukava ja kiltti kun oli unohtanut traumansa hetkeksi. Rosemary tarvitsi aikaa palatakseen... Thiyu palasi osa-aika työstään. Hän oli nyt 20-vuotta. Hän opiskeli lääkäriksi. Thiyu käveli kaupungilla, kunnes päätti mennä erääseen halpaan kahvilaan, jossa pienipalkkainen opiskelija pystyi käymään. Hänen viereensä istui hänen ikäisensä näköinen nainen, jossa oli jotain tuttua.
- Eihän tämä paikka ole varattu? hän kysyi ystävällisesti.
- Ei, Thiyu vastasi. Hän mietti hetken kunnes kysyi: - Anteeksi, mutta mikä teidän nimenne on?
- Ai minunko? Nainen vastasi. - Minä olen Rosemary Mayer. Vaikutat todella mukavalta. Haluasin tietää sinusta lisää.

Joo tällasta tällä kertaa... Vähän satumainen tarina kiusaamisesta. Kommentoihan mitä tykkäsit.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Syvä muutos

Huokaus. Toinen huokaus. Ja kolmas. Mitä olenkaan mennyt tekemään? Miksen pysty enää muuttumaan? Harmittaa kun tein niin taas. Ja kukaan ei usko minua! Valehtelu. Se myrkky, joka on aluksi normaalia, kunnes monenkerran jälkeen jää olemaan ja tuhoamaan kaiken. Minä valehtelin taas. Kun yritän kertoa jollekkin siitä että haluan lopettaa sen. Hän katsoo minua aina epäuskoisena. Pelkään, että jonain päivänä en pysty enää lopettamaan. Sanon mitä sattuu, eikä kukaan enää pidä minusta ja joudun olemaan yksin. Kunnes kaikki kuiskuttelevat ja inhoavat niin, että joudun muuttamaan korpeen, kunnes ruumini löydetään ja tulee ilmoitus lehteen, että: Tämä tässä on edes mennyt Naomi Mänty, joka on historian pahin valehtelija. Kukaan ei pitänyt hänestä, eikä pidä nyttenkään vaan ruumis poltetaan kaikkien nähden. Tulkaa katsomaan sitä lauantaina klo 18.00... Kuten huomaa, tuokaan ei ollut totta! Mitä minä teen? Mitä minä teen?! Vihaan tätä. Olen valehdellut viimeaikoina niin paljon, kuten sen että osaan soittaa kitaraa, olen käynyt Ranskassa, vanhemmille, että tarvitsen rahaa koulun hyvätekeväisyyteen, vaikka käytin ne uusiin vaatteisiin, jotka väitin saaneeni sukulaisilta ja kavereille että siskollani on ollut syömishäiriö ja kaikkea sellaista. Yritän pitää suuni kiinni, mutta se kaikki tulee itsestään!!! En osaa enää hillitä itseäni!!! Minä haluan asian muuttuvan. Entä jos käytän jotain erikoisempaa apua... Raotan punaista silkkiverhoa. Astun itämaiseen tyyliin sisustettuun huoneeseen. - Kuka kaipaa apuani? kysyy käheä naisääni pimeyden uumenista. --Tunnen, kuinka jokin epäpuhdas yrittää saada minut käyttämään mahtavia taikavoimiani. - Niin, sanon. - Voisitteko mitenkään muuttaa minua jotenkin puhtaammaksi, jos kerta niin pystytte. - Kuinka lipevää, nainen tuhahtaa. - Tämä ei ole mitään lastenleikkiä! Minä aistin paljon enemmän, kuin joku kaltaisesi moukka! Tässäkin huoneessa on paljon henkiä, jotka astivat epäpuhtautesi ja lisäksi typeryytesi! - No. Voisitko arvon noita-akka sitten käyttää niitä voimiaisi, sanon turhautunutta sävyä peitellen. - Olkoon menneeksi, hän myöntyy lopulta. - Hyvät, pahat henget kautta tuhansien vuosien. Yhdistäkää voimanne ja tuhotkaa epäpuhtaus, mikä yllämme leijuu. Teidän voimanne on läsnä. Jegere Gagere nui řants lui kanteul lëi... Noita käytti luultavasti muinaista kieltä, jossa oli vaikean kuuloisia sanoja. Näen seinillä tanssivia varjoja. Tunnen, kuinka jokin voima tunkeutuu lävitseni ja muuttaa minut puhtaaksi ja sellaiseksi, josts kaikki pitävät: rehelliseksi. Tämän jälkeen kävelen kotiini kertoimaan valheeni. Näen kadulla ystäväni. Huudan hänen peräänsä. Juttelemme. - Anteeksi, kun valehtelin, tunnustan. - En tiedä, mikä minuun meni. En minä oikeasti osaa soittaa kitaraa ja siskoni on ollut ihan terve. Yritin vain lohduttaa sinua. - Ei se mitään, kaverini toteaa. - Pää asia, ettet enää valehtele. - Niin, sanon. - Tiesitkö, että tuo paita sopii sinulle. Kaverini katsoo minua ja sitten toteaa: - Kiitos. Vaikka kyllä sanoit tätä rumaksi. - Niin, koska olin katellinen tyylitajullesi, sanon. - Taidat olla muuttunut rehellisempään suuntaan. - Joo, mutta hiuksesi voisivat olla hieman pidemmät, sanon rehellisesti. En enää pysty valehtelemaan. On hyvä, että puhun totta, vaikka muutuinkin suorasukaiseksi.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kpop Top 15

1. 2ne1- Gotta be you
2. 4minute- Mirror mirror
3. Infinite - Paradise
4. Hyuna- Run run
5. 2ne1- Hate you
6. Girls Generation- Genie
7. T-ara N4- Jeon Won Diary
8. Taeyeon- I
9. U-kiss- Believe
10. Sunmi- Full moon
11. Badkiz- Babomba
12. Tahiti- You're mine
13. Teen top- Perfume
14. Chi chi- Longer
15. Apink- Nonono

lauantai 17. lokakuuta 2015

Syksyn huokaus

Aallot lyövät rantaan toinen toisensa jälkeen. Tuuli puhaltaa kylmästi kaukaa mereltä. On kylmä. Meri vetäytyy kauemmaksi kunnes jäätyy. Rannalla olevat kivet saavat aaltojen loiskeen kuulumaan. Miljoonat heinäkasvit suhiset surullista sävelmää. Istun yksin kivellä miettimässä maaliman menoja. On syksy, haikein vuodenaika. Enää en juokse rannalla ystävieni kanssa, vaan i stun kivellä ja katson, kun linnut lentävät etelään. Meren kalat eivät tule enää rantaan, vaan ovat pohjassa ahneiden kalastajien kidutettavana. Hiiriperhe menee puunkoloon nukkumaan talveksi. Muuan kettu syö metsän viimeisiä antimia, kuten sieniä, marjoja, kasveja ja jäkälää talven varalle. Kauniit perhoset ovat kadonneet jo kauan sitten. Pöllö huhuilee. Lehdet puhertavat kauniina, kunnes putoavat maahan. Kaikki käyvät talvitelolle. Nousen kiveltä ja palaan takaisin mökkiin. Tärkein ystäväni juoksee minua kohti ja haukkuu ystävällisesti. Heitän hänelle kepin. Hän hakee sen ja tuo minulle. Leikimme yhdessä ikuisesti eikä hän katoa.

perjantai 16. lokakuuta 2015

E-girls tietonurkka

Egirls japanilainen yhtye, joka tunnetaan omaperäisestä tanssistaan ja iloisesta musiikistaan jo vuodesta 2011 Yhtyeen tuottajana toimii Avex.
     E-girls koostuu tyttöryhmistä Dream, Happiness ja Flower. Dream on ollut jo vuodesta 2000 toiminnassa, mutta Happiness ja Flower vain vähän ennen E-girlstä. E-girlstä valmentaa LDH:n tanssikoulu. Koska jäseniä on paljon, niin kaikki tytöt eivät laula kappaleissa. Se ei kuitenkaan paljoa haittaa, koska tanssijoilla on omat upeat kohtauksen-
sa ja  tanssiversionsa kappaleista.
Laulajina toimii yleensä Reina Washio, Ami Nakashima, Karen Fujii ja Shizuka.

           Kappaleita

 
          Dream
     Perfekt girls
      Breakout
     Konnanimo

     Happiness
  Juice love
Seek a light
  Happy holiday
   Happy talk
 
      Flower
Tomorrow
Goodbye Alice
Blue sky blue

 
Yhtye löytyy Youtubesta, Twitteristä, muttei Spotifysta.

Että tällasta tällä kertaa... Nähdään taas ensiviikolla, ellei sitten toisin käy.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Jrock ja Jpop musaa

J-pop and J-rock Playlist: http://www.youtube.com/playlist?list=PLQRLBpTT4vWxKx2Xg-bXgbWPVew8OC6Mi

Tässä on jotain paljon uusii.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Runo: Kun joku ei arvaa

Jos joku ei arvaa,
    mitä hymyni taakse kätken.
Jos joku ei usko,
    mitä oikeasti sanon.
Jos joku ei halua
    sitä mitä voisin antaa.
Jos joku ei viitsi
    pyyntöihini vastata.
Niin mitä sitten teen?

  

torstai 17. syyskuuta 2015

Ernu, tavis ja gootti- tyylit ja niiden ajatukset

Ihmiset kokeilevat monenlaista. Jotkut tutun ehdotuksesta, toiset omaksi edukseen... Kuten vaikkapa vaatetyylejä.
    Tosi monet pukeutuu ihan samanlaisiksi. Siinä ei oo mitään pahaa, mutta miksi kaiken pitää olla niin samanlaista? Jos vaatteet eivät ole tarkkaa muotilehdestä saneltua, niin alkaa valittaminen. Mutta sellaisesta ei kannata välittää.
    On kiva nähä kaupungilla joku joka omistaa jonkun erilaisen tyylin. Se jotenkin tuntuu mukavalta kun huomaa, miten itsevarma joku on.
  
       Mun lemppareita

1. Gootti
2. Punk
3. Emo
4. Lolita
5. Hiphop

perjantai 11. syyskuuta 2015

Muzaa

Nää mun blogit on ollu enemmänki tarinoita, mutta nyt saatte kuulla minusta vähän lisää.
Siis musamaku. Oon tykännyt jo kauan tällaisesta aasialaisesta, eli kpop ja jpop. Ne eroaa jonkun verran "tavallisesta" musasta, muttei niistä kaikki oo sellasia "ärsyttäviä ilohillujia" mitä moni tavis saattaa luulla.
Mun lemppari jpop yhtyeet on E-girls, Happiness, AAA, ja morning musume. Kpopissa taas Kara, 4minute, Wonder Girls ja monet muut. Da-icen Splash on myös hyvä, koska se on niin pirteä ja siinä on hyvä tanssi.
Vaikka tykkäänkin tämmöisestä, niin tulee joskus kuunneltua myös vähän suomalaisiakin. Oon saanu paljon kriittistä palautetta musanmaustani, mutten enää välitä. Jotkut ihmiset vaan esittää parempia, koska pelkää erilaisuutta. Ymmärrän kuitenkin niitä, jotka pelkää erottua, koska olin itse samanlainen. Mutta tseppiä teille!  Pitäkää pää pystyssä!

maanantai 31. elokuuta 2015

Elämän sävel-novelli

Minä olen soittanut viulua jo kuusi vuotta. Osaan ulkoa kaikki Mozartin ja Beethovenin kappaleet. Olen ollut jopa orkesterissa... Oikeasti vihaan tätä. En ole ikinä saanut viettää normaalia elämää, niin kuin muut. Ensimmäisenä on aina soittaminen ja monet luulevat aina minun rakastavan sitä.
Kävelen katua pitkin bussipysäkil On iltapäivä. Ihmiset menevät töistä kotei- hinsa. Ohitseni pyöräilee joitain tyttöjä, jotka ovat menossa treeneihin. Heillä on yllään musta-punaiset takit, joissa lukee seuran nimi. He juttelevat ja näyttävät ilosilta. (Miksen minä ole tuollainen?!) Minun kotonani asuu perheeni lisäksi paljon sukulaisia. He ovat hyvin tarkkoja kaikesta. Juuri heidän takiaan soitan viulua, koska heistä se niin ihmeellistä. Minun äidilläni ei ole varaa muuttaa pois heidän luotaan. Hän vain joutuu passaamaan itsekkäitä vanhuksia. Kun täytän kuusitoista, muutan pois. Ehkä jopa ulkomaille ja vien äidin paikkaan, jossa hän saa levätä. - Siinähän sinä olet Chirstina Julia, sanoo joku isotätini nojatuolista. - Joko osaat Sibeliuksen kolmannen sävellyksen ilman yhtäkään virhettä? Sinun pitää osata se täydellisesti, koska olen luvannut, että soitat sen sukuko- kouksessa! - Soita Mozartia minun vanhoille korvilleni, Christina Julia! huutaa iso- mummu sohvalta. - Eikä kun Beethovenia minulle, pyytää isoisä. - Saat karamellin, jos soitat sen oikein nätisti. - Eikä kun Johan Bachia! - Sinun pitäisi osata ne kaikki! Alkaa kiihkeä riitely siitä, mitä minun pitäisi soittaa. Vanhukset huutavat toisilleen kummallisilla haukkumanimil- lä:-Senkin uliseva lehmä! - Typerä lampaanjalka. - Noita-akka! - Hullu ukonkääkkä! Jne. Häivyn nopeasti huoneesta. Juoksen käytävän päähän ja portaat ylös. Minun huoneeni on ullakkokerroksessa, missä ovat tuskin vanhukset käyneet. Siellä on todella rauhallista. Olen sisustanut sen mieleisekseni. Se on ehkä talon moder- nein huone, koska olen maalannut seinät vaalean punaisiksi ja ripustanut niihin julisteita. Minulla korkea kirjahylly, jossa ei ole mitään Tuhannen ja yhden yön tarinoita, vaan kauhua, fantasiaa ja rakkaustarinoita. Työpöydällä on tusseja ja geelikyniä. Kaikki juuri niin, kuin haluan. En todel- kaan aijo elää vanhanaikaisesti. Jonain päivänä vielä saan kerrankin tehdä mitä haluan. Ja vanhukset ovat siellä, minne kuuluvat. Eikä minun tarvitse ikinä enää soittaa viulua. Saan silloin tämän kaiken vielä valtaani. Muahhahhahhahhah!