Syvä muutos

Huokaus. Toinen huokaus. Ja kolmas. Mitä olenkaan mennyt tekemään? Miksen pysty enää muuttumaan? Harmittaa kun tein niin taas. Ja kukaan ei usko minua! Valehtelu. Se myrkky, joka on aluksi normaalia, kunnes monenkerran jälkeen jää olemaan ja tuhoamaan kaiken. Minä valehtelin taas. Kun yritän kertoa jollekkin siitä että haluan lopettaa sen. Hän katsoo minua aina epäuskoisena. Pelkään, että jonain päivänä en pysty enää lopettamaan. Sanon mitä sattuu, eikä kukaan enää pidä minusta ja joudun olemaan yksin. Kunnes kaikki kuiskuttelevat ja inhoavat niin, että joudun muuttamaan korpeen, kunnes ruumini löydetään ja tulee ilmoitus lehteen, että: Tämä tässä on edes mennyt Naomi Mänty, joka on historian pahin valehtelija. Kukaan ei pitänyt hänestä, eikä pidä nyttenkään vaan ruumis poltetaan kaikkien nähden. Tulkaa katsomaan sitä lauantaina klo 18.00... Kuten huomaa, tuokaan ei ollut totta! Mitä minä teen? Mitä minä teen?! Vihaan tätä. Olen valehdellut viimeaikoina niin paljon, kuten sen että osaan soittaa kitaraa, olen käynyt Ranskassa, vanhemmille, että tarvitsen rahaa koulun hyvätekeväisyyteen, vaikka käytin ne uusiin vaatteisiin, jotka väitin saaneeni sukulaisilta ja kavereille että siskollani on ollut syömishäiriö ja kaikkea sellaista. Yritän pitää suuni kiinni, mutta se kaikki tulee itsestään!!! En osaa enää hillitä itseäni!!! Minä haluan asian muuttuvan. Entä jos käytän jotain erikoisempaa apua... Raotan punaista silkkiverhoa. Astun itämaiseen tyyliin sisustettuun huoneeseen. - Kuka kaipaa apuani? kysyy käheä naisääni pimeyden uumenista. --Tunnen, kuinka jokin epäpuhdas yrittää saada minut käyttämään mahtavia taikavoimiani. - Niin, sanon. - Voisitteko mitenkään muuttaa minua jotenkin puhtaammaksi, jos kerta niin pystytte. - Kuinka lipevää, nainen tuhahtaa. - Tämä ei ole mitään lastenleikkiä! Minä aistin paljon enemmän, kuin joku kaltaisesi moukka! Tässäkin huoneessa on paljon henkiä, jotka astivat epäpuhtautesi ja lisäksi typeryytesi! - No. Voisitko arvon noita-akka sitten käyttää niitä voimiaisi, sanon turhautunutta sävyä peitellen. - Olkoon menneeksi, hän myöntyy lopulta. - Hyvät, pahat henget kautta tuhansien vuosien. Yhdistäkää voimanne ja tuhotkaa epäpuhtaus, mikä yllämme leijuu. Teidän voimanne on läsnä. Jegere Gagere nui řants lui kanteul lëi... Noita käytti luultavasti muinaista kieltä, jossa oli vaikean kuuloisia sanoja. Näen seinillä tanssivia varjoja. Tunnen, kuinka jokin voima tunkeutuu lävitseni ja muuttaa minut puhtaaksi ja sellaiseksi, josts kaikki pitävät: rehelliseksi. Tämän jälkeen kävelen kotiini kertoimaan valheeni. Näen kadulla ystäväni. Huudan hänen peräänsä. Juttelemme. - Anteeksi, kun valehtelin, tunnustan. - En tiedä, mikä minuun meni. En minä oikeasti osaa soittaa kitaraa ja siskoni on ollut ihan terve. Yritin vain lohduttaa sinua. - Ei se mitään, kaverini toteaa. - Pää asia, ettet enää valehtele. - Niin, sanon. - Tiesitkö, että tuo paita sopii sinulle. Kaverini katsoo minua ja sitten toteaa: - Kiitos. Vaikka kyllä sanoit tätä rumaksi. - Niin, koska olin katellinen tyylitajullesi, sanon. - Taidat olla muuttunut rehellisempään suuntaan. - Joo, mutta hiuksesi voisivat olla hieman pidemmät, sanon rehellisesti. En enää pysty valehtelemaan. On hyvä, että puhun totta, vaikka muutuinkin suorasukaiseksi.